Mä en oikeesti tiiä mitä teen... Mä kuolen kohta.. :D eiku siis oikeesti! ei mikään mee niinku oon suunnitellu... :D

Eilen siis oli taksvärkkipäivä, joten koko päivä oli täyttä siivousta.. Ja siivoaminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.. Mutta välillä on ihan vaan pakko siivota. Vaikka ei yhtään tekisi mieli. Jos ei ikinä siivoa, asuu luultavasti talossa, joka näyttää siltä, kuin se olisi räjähdyksen jäljiltä. Mutta huoneeni usein on räjähdyksen jäljiltä, mutta en voi sille mitään. En vain jaksaisi siivota.

Keskiviikko-iltana huomasin, ettei minulla ole mitään lukemista. Niinpä aloin lukemaan kolmatta kertaa Houkutus-kirjaa. Luin sitä monta tuntia putkeen, aloitin sen ehkä joskus klo 23, ja lopetin kello 03.. Ja nimenomaan, luin putkeen koko sen ajan. Se kirja on uskomattoman mukaansatempaava, eikä sen lukemista vaan pysty lopettamaan. En lukenut sitä silloin ihan loppuun, mutta melkein ainakin. Torstaina sitten lueskelin sitä pitkin päivää, ja illalla aloitin Uusikuun.. Nyt olen jo lukenut senkin. Seuraavaksi pitäisi lukea sitten Epäilys. Ja sen jälkeen Aamunkoi.

Tänään on niin paljon tehtävää, kun joulukoristeet pitäis kerätä pois.. Mut eiköhän sen vielä ehi... kello on kuitenki vasta 12.. Mut tota joo.. Tänää on siis loppiainen,  ei koulua jippii.. Huomennakaan ei oo koulua, ku on taksvärkkipäivä, pitäis jotain siivoilla ja sit viedä maanantain kouluun 10€.. Mut ei kuitenkaa tartte mennä kouluun.. Mun mielestä tää on vähän outoo, ku meillä alko kevätlukukausi niinku tiistaina, sit oli viel keskiviikkon kouluu, ja sit seuraava koulupäivä on vast maanantain.. ei mitään järkee..

Sitten rakkauselämä.. Oon ihastunu/rakastunu kahteen poikaan, toinen on urheilullinen ja komee ysiluokkalainen ja toinen pyörätuolissa istuva kasi.. Niillä on molemmilla niin ihanat luonteet et en voi vastustaa, keskenään erilaiset, mut kuitenki..

             Mut koskaan en oo seurustellu, vaik oon jo 15.. Mut ihan normaalii se on enkä haluu tehä mitään hätiköityä.. Haluun vaan ite olla onnellinen, ja tuntea et oon itekin tärkee osa tätä yhteiskuntaa.. Mut sit jostain syystä musta tuntuu välillä siltä, et en kuulu tänne. Et tää ei ole vaan mun paikka...

Sunnuntaina meille muutti kotiin Itävaltalainen vaihtari. Hän on tosi mukava, ja tiedän että hän viihtyy täällä, ja nautti ensimmäisestä saunomisestaan todella paljon. Suomeakin hän osaa muutamia tärkeimpiä lauseita, ja osaa sanoa mm. Tomaatti, peruna ja kirjasto... :D

Meillä on tosi iso perhe, ja mä oon perheen nuorin. Oon kaikkein hiljasin, enkä todellakaan se kaikkein siistein, mutta mulla on paksuimmat hiukset :D tosi tärkee hyvä seikka mussa. Varmaan se on ainoo hyvä asia mussa...

Mut no joo.. Hyvää loppiaista, Joulukarkkeja namnam.. Piparitalojen syöntiä ym.

 Olen aina halunnut alottaa blogin. Ja nyt sitä taas yritetään. Monia blogeja mulla on ollut, mutta ei ole vaan tullut kirjoiteltua. Koitan kovasti panostaa tähän blogiin, että saisin kirjoiteltua asioita minun maailmastani. Enkuliinin silmin. En oikein tiedä mistä kirjoitan, mutta kunhan jotain.. Saisin ehkä blogin avulla jotain tekemistä. Kertoa asioitani, mitä olen saanut aikaan, mitä en. 

Uuden vuoden lupauksia;

-En syö karkkia (rikoin jo, mahdoton yhtälö, siis minä ja karkkilakko ei ikinä)

-käyn lenkillä joka päivä, heti kun lumet sulaa. (täällä syrjäkylässä on vaikea käydä lenkillä talvella, kun on niin liukasta, ja pururadalla ei saa kävellä/juosta...)

-Panostan kokeisiin, jotta saisin hyvän päättötodistuksen (pääsen keväällä 9-luokalta)

-säästän rahaa (tilillä on nyt joku 150€ mutta siitä on hyvä alkaa) :)

Uuden vuoden lupaukset on sinäänsä ihan turhia, kun ei niitä kukaan kuitenkaan pidä. Jos pitää on siihen panostettava paljon...